Asu­mis­hy­vi­tys avioerossa – joutuuko yhteiseen kotiin jäävä puoliso maksamaan hyvitystä?

Kun avioero tulee vireille, toinen puolisoista jää tyy­pil­li­sesti asumaan yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon ja toinen muuttaa pois. Pois­muut­ta­nut menettää asunnon käyttöhyödyn, vaikka hän edelleen omistaa sen kokonaan tai osin. Tämän epäsuhdan kor­jaa­mi­seksi oi­keus­käy­tän­nössä on vakiintunut asu­mis­hy­vi­tys, josta käytetään myös nimityksiä asu­mis­kor­vaus, käyt­tö­kor­vaus ja asumishyöty.

Vastaus otsikon kysymykseen on siis läh­tö­koh­tai­sesti kyllä. Asuntoon jäävä puoliso voi joutua maksamaan hyvitystä pois­muut­ta­neelle – ja määrät ovat usein suurempia kuin osapuolet olettavat.

Mihin hyvitys perustuu, kun laissa ei siitä säädetä?

Avio­liit­to­laissa ei ole asu­mis­hy­vi­tystä koskevaa säännöstä. Velvollisuus on rakentunut oi­keus­käy­tän­nön varaan.

Ratkaisussa KKO 1996:54 korkein oikeus katsoi, että asunnon käytöstä ta­lou­del­lista etua saava puoliso on velvollinen suorittamaan toiselle kohtuullisen korvauksen. Kyse ei siis ole ran­gais­tuk­sesta eikä elatuksesta, vaan siitä, että toisen omaisuutta on käytetty yksin ilman vastiketta.

Mistä ajankohdasta hyvitystä maksetaan?

Kor­vaus­vel­vol­li­suus alkaa pää­sään­töi­sesti siitä, kun avioe­ro­tuo­mio on tullut lain­voi­mai­seksi – ei siitä, kun toinen puoliso muutti pois, eikä siitä, kun pesänjakaja asiaa ratkaisee.

Hyvitys päättyy, kun asunnosta muutetaan pois, se myydään tai ositus toimitetaan. Pesänjakajan toimivalta ei ulotu osituksen jälkeiseen aikaan: jos asuminen jatkuu osituksen toi­mit­ta­mi­sen jälkeen, vaatimus perustuu yh­tei­so­mis­tus­suh­tee­seen ja se on esitettävä kä­rä­jäoi­keu­dessa.

Voiko hyvitystä saada harkinta-ajalta?

Harkinta-aikana puolisoiden välinen ela­tus­vel­vol­li­suus on edelleen voimassa, ja tältä ajalta esitetty vaatimus olisi tosiasiassa ela­tu­sa­pu­vaa­ti­mus. Tällaista vaatimusta ei voi ratkaista pesänjakaja, vaan se kuuluu tuo­miois­tui­melle. Kanta ilmenee muun muassa Rovaniemen hovioikeuden ratkaisusta 22.1.2016 (nro 35, dnro S 14/590).

Miten hyvityksen määrä lasketaan?

Lähtökohtana on vastaavien asuntojen yleinen vuokrataso alueella, josta tehdään vähennys. Hyvitys ei siis vastaa täyttä mark­ki­na­vuok­raa, mutta se on selvästi enemmän kuin pelkät asu­mis­kus­tan­nuk­set.

Tämä on käytännön riitojen tavallisin vää­rin­kä­si­tys: asuntoon jäänyt puoliso olettaa, että vastikkeiden ja lainanhoidon maksaminen riittää. Näin ei ole. Kuu­kau­sit­tai­nen hyvitys liikkuu tyy­pil­li­sesti useissa sadoissa euroissa, ja kun ositus viivästyy vuodella tai kahdella, ko­ko­nais­sum­mat nousevat helposti tuhansiin euroihin.

Määrä on aina ta­paus­koh­tai­nen.

Hyvitystä on vaadittava itse

Pesänjakaja ei ota asu­mis­hy­vi­tystä esille viran puolesta. Pois­muut­ta­neen puolison on itse esitettävä vaatimus, ja jos sitä ei esitetä, hyvitys jää yk­sin­ker­tai­sesti saamatta. Vaatimus kannattaa esittää kir­jal­li­sesti ja pe­rus­tel­lusti heti osi­tus­me­net­te­lyn al­ku­vai­heessa.

Vastaavasti asuntoon jäävän puolison kannattaa selvittää oma riskinsä ajoissa – ei siinä vaiheessa, kun osi­tus­las­kel­massa on yllättäen suurehko kor­vaus­vaa­ti­mus.

Asiasta voi myös sopia

Puolisot voivat aina sopia hyvityksen määrästä ja al­ka­mi­sa­jan­koh­dasta – tai siitä, ettei hyvitystä makseta lainkaan. Sopiminen poistaa merkittävän riidan aiheen ja tekee kummankin ta­lou­del­li­sen aseman en­na­koi­ta­vaksi.

Jos asunto on yhteinen ja toinen omistaja ei suostu myymään sitä, lue yhteisen asunnon myynti, kun toinen ei suostu.