18.10.2026
Ennakkoperintö – mitä se on ja miten se otetaan huomioon perinnönjaossa?
Äiti auttoi vanhinta lastaan asunnon käsirahassa, maksoi keskimmäisen velat ja myi kesämökin nuorimmalle selvästi alle käyvän hinnan. Kun äiti kuolee, sisarukset joutuvat ratkaisemaan, otetaanko nämä perinnönjaossa huomioon ennakkoperintönä.
Yleensä otetaan. Vanhemman lapselleen antama lahja on lähtökohtaisesti ennakkoperintöä, ja sen arvo vähennetään saajan perintöosasta. Tavoitteena on, että sisarukset saavat lopulta yhtä paljon, vaikka yksi heistä on saanut osansa jo etukäteen.
Ennakkoperintöä ei kuitenkaan oteta huomioon itsestään. Siihen on vedottava perinnönjaossa ja yleensä pystyttävä näyttämään, mitä vainaja antoi ja mikä sen arvo oli. Jos kukaan ei vetoa siihen, jäämistö jaetaan kuin lahjaa ei olisi annettukaan. Ennakkoperintöolettama ei muuta tätä: se ratkaisee vain, oletetaanko lahja ennakkoperinnöksi ja kenen on näytettävä toisin.
Mikä on ennakkoperintö?
Ennakkoperintö on lahja tai muu vastikkeeton etu, jonka perittävä on eläessään antanut perilliselleen ja joka vähennetään perinnönjaossa saajan perintöosasta. Se on ikään kuin perinnön etumaksu.
Ennakkoperintöä voi olla esimerkiksi:
- rahalahja vaikkapa asunnon käsirahaan tai yrityksen perustamiseen
- asunnon, kiinteistön tai osakkeiden lahjoitus
- kauppa selvästi alle käyvän hinnan, jolloin hinnan ja arvon erotus on lahjaa
- perillisen velkojen maksaminen tai velan anteeksianto
- vastikkeeton asuminen vanhemman omistamassa asunnossa (KKO 2010:57)
- laina, jota ei ole maksettu takaisin ja joka on vanhentunut perittävän eläessä.
Syyskuussa 2026 ratkaistussa tapauksessa lapsi oli saanut äidiltään velkakirjalla lainan, josta hän oli maksanut takaisin vain pienen osan, ja velka oli vanhentunut äidin eläessä. Korkein oikeus katsoi, että vanhentumisesta saatu etu voi olla ennakkoperintöä, vaikka se ei perustu vanhemman tahtoon antaa lahja. Maksamatta jäänyt määrä otettiin huomioon ennakkoperintönä, koska äiti ei ollut määrännyt muuta eikä olosuhteista voitu päätellä hänen tarkoittaneen muuta. Pelkästään se, ettei äiti ollut perinyt velkaa, ei osoittanut aikomusta suosia lasta (KKO 2026:68).
Ennakkoperintö vai lahja – milloin lahja on ennakkoperintöä?
Ennakkoperintö on yleensä lahja, mutta kaikki lahjat eivät ole ennakkoperintöä. Ratkaisevaa on, kenelle lahja on annettu ja mitä antaja on tarkoittanut.
Lapselle annettu lahja
Lapselle ja muulle rintaperilliselle annettu lahja on ennakkoperintöä, ellei antaja ole määrännyt muuta tai olosuhteista voi päätellä hänen tarkoittaneen muuta. Rintaperillisiä ovat lapset, myös ottolapset, ja heidän jälkeläisensä. Jos lahjan saaja väittää, että lahja oli tarkoitettu hänelle ilman vähennystä, hänen on yleensä näytettävä se.
Jos ennakkoperintöä saanut lapsi on kuollut ennen vanhempaansa, ennakko vähennetään hänen jälkeläistensä perintöosista. Sama koskee tilannetta, jossa ennakon saanut lapsi luopuu perinnöstä ja hänen lapsensa tulevat hänen sijaansa (KKO 2010:57).
Muulle perilliselle annettu lahja
Jos lahjan saaja on muu perillinen, kuten vainajan vanhempi, sisarus tai sisaruksen lapsi, olettama on päinvastainen. Lahja on ennakkoperintöä vain, jos antaja on niin määrännyt lahjaa antaessaan tai olosuhteista voi päätellä hänen tarkoittaneen sitä.
Olettama määräytyy lahjan antohetken mukaan. Jos isovanhempi antaa lahjan lapsenlapselle, jonka vanhempi on silloin elossa, lahjaan sovelletaan muuta perillistä koskevaa olettamaa, vaikka lapsenlapsi myöhemmin tulisi perilliseksi vanhempansa luovuttua perinnöstä (KKO 2010:57).
Lahjaa henkilölle, joka ei ole lainkaan perittävän perillinen, kuten avopuolisolle tai ystävälle, ei yleensä oteta huomioon ennakkoperintönä. Se voi kuitenkin vaikuttaa lakiosan laskemiseen, jos lahja on annettu niin, että se rinnastuu testamenttiin.
Antaja voi määrätä toisin
Vanhempi voi määrätä, ettei lapselle annettu lahja ole ennakkoperintöä. Määräys kannattaa tehdä kirjallisesti lahjaa annettaessa.
Määräystä voi myöhemmin muuttaa testamentilla, vaikka se olisi kirjattu lahjakirjaan, koska kyse on kuoleman varalta annetusta määräyksestä (KKO 1996:30). Perittävä voi testamentilla myös määrätä lapselleen aiemmin antamansa lahjan tai muun etuuden ennakkoperinnöksi (KKO 2010:57).
Vaikka lahja ei olisi ennakkoperintöä, se voidaan lisätä lakiosalaskelmaan, jos sillä on ilmeisesti haluttu suosia saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen kustannuksella. Lue lisää lakiosasta.
Mitä ei pidetä ennakkoperintönä?
- Tavanomaiset lahjat. Syntymäpäivä-, joulu- tai valmistujaislahjaa ei vähennetä perinnöstä, jos sen arvo ei ole epäsuhteessa antajan oloihin. Sama summa voi olla tavanomainen varakkaalle mutta huomattava pienituloiselle.
- Elatus, kasvatus ja koulutus. Näistä aiheutuneita kuluja ei vähennetä. Jos koulutukseen on perheen olot huomioon ottaen käytetty erityisen paljon, esimerkiksi ulkomaisten yliopistojen lukukausimaksuihin, niistä voidaan tehdä kohtuullinen vähennys. Vanhempi voi myös määrätä testamentilla vähennyksen erityisistä elatus-, kasvatus- ja koulutuskuluista, ja määräystä noudatetaan, jos vähennys on kohtuullinen.
- Vastikkeelliset järjestelyt. Jos lapsi on maksanut omaisuudesta käyvän hinnan, kyse ei ole lahjasta. Myös lapsen vanhemmalleen tekemä työ, kuten huolenpito tai kiinteistön hoito, voi vaikuttaa siihen, onko luovutus lahja lainkaan.
Miten ennakkoperintö lasketaan perinnönjaossa?
Ennakkoperintö otetaan huomioon laskennallisesti kolmessa vaiheessa:
- Jäämistön arvoon lisätään ennakkoperintö. Näin saadaan laskennallinen jäämistö.
- Perintöosat lasketaan laskennallisesta jäämistöstä.
- Ennakon saajan perintöosasta vähennetään hänen jo saamansa ennakko. Muut saavat perintöosansa täysimääräisenä.
Esimerkki
Leena kuoli naimattomana ilman testamenttia. Häneltä jäi 240 000 euron nettovarat ja kolme lasta: Aino, Mikko ja Juha. Aino oli saanut äidiltään 60 000 euroa asunnon käsirahaan, eikä Leena ollut määrännyt lahjasta mitään. Mikko ja Juha vetoavat perinnönjaossa Ainon ennakkoperintöön. Laskennallinen jäämistö on 240 000 + 60 000 = 300 000 euroa, ja kunkin lapsen perintöosa on siitä kolmannes.
| Aino | Mikko | Juha | |
|---|---|---|---|
| Perintöosa | 100 000 € | 100 000 € | 100 000 € |
| Vähennetään ennakkoperintö | −60 000 € | – | – |
| Saa jäämistöstä | 40 000 € | 100 000 € | 100 000 € |
Jokainen on saanut äidiltään kaikkiaan 100 000 euroa. Ilman ennakkoperintöön vetoamista kukin olisi saanut jäämistöstä 80 000 euroa, ja Aino olisi saanut lahja mukaan lukien 140 000 euroa.
Ennakkoperintö otetaan huomioon vain niiden hyväksi, jotka siihen vetoavat. Jos Juha ei vetoaisi siihen, hän saisi kolmanneksen jäämistöstä eli 80 000 euroa. Loput 160 000 euroa jaettaisiin Ainon ja Mikon kesken niin, että Ainon ennakko otetaan huomioon: Mikko saisi 110 000 euroa ja Aino 50 000 euroa.
Kun ennakkoperintö on perintöosaa suurempi
Kun ennakko on suurempi kuin saajan laskennallinen perintöosa, puhutaan ylisuuresta ennakkoperinnöstä. Saajan ei tarvitse palauttaa perintöosansa ylittävää osaa, ellei palauttamisesta ole määrätty ennakkoa annettaessa.
Jos Aino olisi saanut 150 000 euroa ja jäämistöä olisi 90 000 euroa, laskennallinen perintöosa olisi 80 000 euroa. Ainon ennakko ylittää sen, joten hänet ja hänen ennakkonsa jätetään laskelmasta pois. Mikko ja Juha saavat kumpikin 45 000 euroa. Aino ei saa jäämistöstä mitään, mutta hän saa pitää koko lahjansa.
Ylisuuri ennakkoperintö voi kuitenkin loukata sisarusten lakiosaa. Lakiosaa laskettaessa ennakko lisätään jäämistöön täysimääräisenä. Jos jäämistö ei riitä lakiosiin, ennakon saaja voi joutua täydentämään puuttuvan osan, mutta hän saa pitää sen, mitä hänen omaan lakiosaansa tarvitaan. Täydennystä on vaadittava kanteella vuoden kuluessa siitä, kun perillinen on saanut tiedon kuolemasta ja lakiosaa loukkaavasta lahjasta, ja viimeistään kymmenen vuoden kuluessa kuolemasta. Esimerkissä Mikon ja Juhan lakiosa on 40 000 euroa, joten heidän saamansa 45 000 euroa riittää.
Millä arvolla ennakkoperintö otetaan huomioon?
Ennakkoperintö arvostetaan siihen arvoon, joka omaisuudella oli saajan vastaanottaessa sen, jollei asianhaaroista muuta johdu. Myöhempi arvon nousu tai lasku jää siis yleensä saajan hyödyksi tai vahingoksi.
Pääsäännöstä poiketaan harvoin. Perittävä voi määrätä arvostamisesta toisin vapaamuotoisestikin, mutta tahdon on oltava selvä. Korkein oikeus katsoi, että vuonna 1985 lahjoitetut kiinteistöt oli arvostettava lahjoitushetken arvoon, koska lahjanantaja ei ollut selvästi ilmaissut muuta tahtoa. Pelkkä rahan arvon muutos ei ollut syy poiketa pääsäännöstä (KKO 2010:27).
Puolisoiden yhteinen lapsi – kumman vanhemman perinnöstä ennakko vähennetään?
Yleensä ennakkoperintö vähennetään antajan jälkeen tulevasta perinnöstä, mutta puolisoiden yhteiselle lapselle annetuista lahjoista on erityissääntö.
Jos jompikumpi puoliso on antanut yhteiselle lapselle ennakkoperintöä avio-oikeuden alaisesta omaisuudestaan, se vähennetään ensin kuolleen puolison jälkeen tulevasta perinnöstä riippumatta siitä, kumpi lahjan antoi. Ennakko voidaan tällöin ottaa huomioon jo lesken ja perillisten välisessä osituksessa. Osa, jota ei voida vähentää ensimmäisessä jaossa, vähennetään lesken jälkeen tulevasta perinnöstä.
Jos isä on antanut puolisoiden yhteiselle tyttärelle 50 000 euroa avio-oikeuden alaisesta omaisuudestaan ja äiti kuolee ensin, lahja voidaan ottaa huomioon jo äidin jälkeisessä jaossa.
Sääntö koskee vain lahjoja, jotka on annettu ensin kuolleen puolison eläessä. Lesken puolisonsa kuoleman jälkeen antamaa lahjaa ei vähennetä ensin kuolleen puolison jälkeisessä osituksessa eikä perinnönjaossa, vaan se otetaan huomioon vasta lesken jälkeen (KKO 2011:105).
Jos ensin kuolleen vanhemman jälkeen toimitetaan perinnönjako eikä ennakkoperintöön silloin vedota, siihen voi olla vaikea vedota enää lesken kuoltua, varsinkin jos lahjan antoi ensin kuollut vanhempi. Varminta on vedota ennakkoperintöön jo ensimmäisessä jaossa tai ilmoittaa silloin todisteellisesti lahjan saajalle, että vaadit sen huomioon ottamista lesken jälkeisessä jaossa.
Miten ennakkoperintöön vedotaan ja miten se näytetään?
Ennakkoperintöön voi vedota perinnönjaossa jokainen kanssaperillinen ja esimerkiksi myös yleistestamentin saaja. Jos osakkaat sopivat jaosta keskenään, ennakkoperintö on otettava esiin ennen kuin jakokirja allekirjoitetaan. Jos sopuun ei päästä, käräjäoikeus voi määrätä pesänjakajan, joka ratkaisee myös ennakkoperintöä koskevat erimielisyydet.
Jos haluat moittia pesänjakajan toimittamaa jakoa, kanne on nostettava käräjäoikeudessa kuuden kuukauden kuluessa jaon toimittamisesta.
Lahjat kannattaa ottaa esiin jo perunkirjoituksessa, koska ennakkoperintö merkitään perukirjaan ja vaikuttaa perintöverotukseen.
Vetoajan on yleensä näytettävä lahja ja sen arvo. Hyödyllisiä todisteita ovat esimerkiksi:
- vainajan tiliotteet ja tilisiirrot
- lahjakirjat, kauppakirjat ja velkakirjat
- arviot omaisuuden arvosta luovutushetkellä
- lahjaveroilmoitukset ja -päätökset
- testamentti ja vainajan muut kirjalliset muistiinpanot
- henkilöt, joille vainaja on kertonut lahjoistaan.
Testamenttiin kirjattu maininta ennakkoperinnöstä ei aina riitä. Jos määräys pienentäisi lakiosaa, siihen vetoavan on riitatilanteessa lähtökohtaisesti näytettävä, että määräyksen peruste on luotettava. Korkein oikeus ei pitänyt näytettynä, että perittävä olisi maksanut poikansa veroja, kun testamentissa ei yksilöity, mistä veroista oli kyse, eikä lakiosaperillisten esittämistä verotustodistuksista ilmennyt tällaisia veroja (KKO 2010:57).
Ennakkoperintö perintöverotuksessa
Perintöverotuksessa pesän varoihin lisätään ennakkoperintö riippumatta siitä, kuinka kauan sitten se on annettu. Samoin lisätään muut lahjat, jotka perillinen tai testamentinsaaja on saanut vainajalta kolmen vuoden aikana ennen kuolemaa, eräitä verovapaita lahjoja lukuun ottamatta.
Ennakon saajan perintövero lasketaan siis myös ennakon arvosta, mutta lahjasta maksettu lahjavero otetaan huomioon perintöveroa vähentävänä. Perintöveron ylittävää lahjaveron osaa ei kuitenkaan palauteta.
Milloin kannattaa ottaa yhteyttä asianajajaan?
Asianajajasta on eniten hyötyä, kun:
- epäilet, että sisaruksesi on saanut vanhemmalta merkittäviä lahjoja, alihintaisia kauppoja tai lainoja, joita ei ole maksettu takaisin
- sinulta vaaditaan saamasi lahjan huomioon ottamista ennakkoperintönä ja katsot, että se oli tarkoitettu sinulle ilman vähennystä
- lahjan arvosta tai siitä, oliko kyse lahjasta lainkaan, ollaan eri mieltä
- vanhempasi olivat naimisissa ja on ratkaistava, kumman vanhemman jälkeen ennakko vähennetään
- perinnönjako ei etene, tarvitaan pesänjakaja tai pesänjakajan ratkaisu on riitautettava määräajassa.
Autamme sekä ennakkoperintöön vetoavia perillisiä että lahjan saaneita. Lue lisää perintöasioiden palveluistamme.
Usein kysyttyä ennakkoperinnöstä
Onko jokainen lapselle annettu lahja ennakkoperintöä?
Lähtökohtaisesti on, ellei vanhempi ole määrännyt muuta tai olosuhteista voi päätellä hänen tarkoittaneen muuta. Tavanomaiset lahjat sekä lapsen elatus-, kasvatus- ja koulutuskulut eivät yleensä ole ennakkoperintöä.
Pitääkö ennakkoperintö palauttaa kuolinpesään?
Yleensä ei. Ennakkoperintö vähennetään laskennallisesti saajan perintöosasta, eikä perintöosan ylittävää osaa tarvitse palauttaa, ellei siitä ole määrätty ennakkoa annettaessa. Ennakon saajalta voidaan kuitenkin vaatia lakiosan täydennystä, jos jäämistö ei riitä muiden lakiosiin.
Millä arvolla ennakkoperintö otetaan huomioon?
Pääsääntöisesti sillä arvolla, joka omaisuudella oli saajan vastaanottaessa sen. Myöhempi arvon nousu tai lasku jää yleensä saajan hyödyksi tai vahingoksi.
Voiko vanhempi määrätä, ettei lahja ole ennakkoperintöä?
Voi, joko lahjaa antaessaan tai myöhemmin testamentilla. Lahja voi silti vaikuttaa muiden lasten lakiosaan.
Onko maksamatta jäänyt laina ennakkoperintöä?
Voimassa oleva laina on kuolinpesän saatava. Jos laina on vanhentunut vanhemman eläessä, maksamatta jäänyt määrä on Korkeimman oikeuden mukaan ennakkoperintöä, ellei vanhempi ole määrännyt tai tarkoittanut muuta (KKO 2026:68).
Tarvitsetko apua ennakkoperintöasiassa?
Soita 029 3500 300 tai jätä yhteydenottopyyntö. Alkuneuvottelu on maksuton, jos se ei johda toimeksiantoon.
Lähteet: perintökaari (40/1965) 6 luvun 1–8 ja 10 §, 7 luvun 1, 3 ja 8–10 §, 20 luvun 4 § sekä 23 luvun 10 §; avioliittolaki (234/1929) 94 a §; perintö- ja lahjaverolaki (378/1940) 16 §; KKO 1996:30, KKO 2010:27, KKO 2010:57, KKO 2011:105 ja KKO 2026:68.